Saavuimme matkamme pääkohteeseen, Memphisiin vähän puolen päivän jälkeen ja pääsimme suoraan kirjautumaan Union Avenuella sijaitsevaan La Quinta -hotelliin. Heitimme laukut huoneeseen ja ajoimme muutaman korttelin päässä sijaitsevan Sun Studion takapihalle. Studio tituleeraa itseään ”paikka jossa rock’n’roll syntyi” ja sille on melko hyvät perustelut.
Sam Phillips perusti Memphis Recording Service -studion tammikuussa 1950. Phillips oli kiinnostunut mustasta musiikista ja studiolla tallennettiin mm. Junior Parkerin, Howling Wolfin, Rufus Thomasin ja B.B. Kingin biisejä 50-luvun alkuvuosina. Vuonna 1951 Jackie Brenston and his Delta Cats äänitti studiolla ”ensimmäiseksi rock’n’roll-biisiksi” usein tituleeratun, Ike Turnerin säveltämän ”Rocket 88”-biisin, josta tuli iso hitti biisin julkaisseelle Chess-levymerkille. Biisin uniikin kitarasoundin kerrotaan syntyneen, kun bändin kitaristin vahvistin putosi vauhdissa auton katolta matkalla studiolle ja kaiuttimen kartiota jouduttiin korjaamaan sanomalehtipaperilla.
Pitkää päivää radioasemalla ja studiolla tekevää Phillipsiä harmitti, kun hänen tuotoksensa tuottivat rahaa vain niitä julkaiseville levymerkeille ja perusti (aiemmasta Phillips Records -yhtiön huonosta menestyksestä huolimatta) vuonna 1952 oman levymerkin: Sun Records oli syntynyt.
Sun Records julkaisi lukuisia äänitteitä mm B.B. Kingiltä ja Rufus Thomasilta, mutta vasta vuonna 1953 Sun Records sai ensimmäisen hittinsä, kun Rufus Thomasin ”Bearcat” löi läpi. Biisi oli kuitenkin lähes yksi yhteen kopio ”Hound Dog” -biisistä ja Sun Records oli vähällä mennä konkurssiin tekijänoikeuskiistojen takia.
Elokuussa 1953 Sun Studion ovesta asteli hyväkäytöksinen nuorimies, joka halusi äänittää äidilleen lahjaksi levyn. Studion sihteeri Marion Keisker ryhtyi äänityshommiin ja onkin virallisesti ensimmäinen Elvistä äänittänyt henkilö. ”My happiness” -biisi ei aiheuttanut mitään reaktioita Phillipsin osalta, mutta Marion Keisker pisti kaverin nimen mieleen.
Vasta heinäkuussa 1954 Phillips päätti kokeilla Elvista demosessiossa. Phillips oli vuosia etsinyt valkoista laulajaa, joka laulaisi kuin musta, sillä mustien artistien levyt eivät saaneet radiosoittoa, eikä valkoinen valtaväestö ostanut niitä. Sessioon oli palkattu kitaristi Scotty Moore ja basisti Bill Black, jotka koittivat yhdessä Elviksen kanssa puhaltaa henkeä ”Without You” -ballaadiin, mutta heikoin tuloksin.
Vasta kun sessiota oltiin laittamassa pakettiin, hermostunut Elvis, joka tiesi tämän olevan hänen ainoa tilaisuutensa, ryhtyi veivaamaan Arthur Crudupin biisiä ”That’s All Right”. Bill ja Scotty lähtivät naureskellen jammailemaan mukana, kunnes Phillips huusi tarkkaamosta: ”Mitä toi on, aloittakaa alusta” ja pisti äänityksen päälle. Seuraavana päivänä Sam vei tallenteen tutulle DJ:lle Dewey Phillipsille, joka soitti asetaattilevyä 13 kertaa 3-tuntisessa lähetyksessään, puhelinlinjojen käydessä kuumana. Kaikki halusivat tietää mitä tämä on ja kuulla biisin uudelleen. Tuolloin Sam Phillips ymmärsi iskeneensä kultasuoneen! Heti samalla viikolla trio tallensi Bill Monroen ”Blue Moon of Kentucky” -biisin samalla tatsilla ja sinkku oli julkaisuvalmis. Sinkkua myytiin noin 20.000 kpl, joka oli hyvä määrä pienelle levymerkille.
Sun Records julkaisi vielä 4 muuta sinkkua Elvikselta, kunnes Phillips ymmärsi, ettei hän pysty tekemään Elviksestä valtakunnalista menestystä. Phillips myikin Elviksen sopimuksen RCA:lle 35.000 dollarilla. Rahoilla Phillips sai maksettua loput ”Bearcat”-biisin tekijänoikeuskorvauksista ja sai hyvän alkupääoman mm. Johnny Cashin, Carl Perkinsin, Jerry Lee Lewisin, Charlie Richin ja monen muun tulevan legendan levytyksiä varten. Elvis palasi vielä kerran Sun Studiolle, vieraillessaan siellä Carl Perkinsin sessiossa. Samaan aikaan studiolla olivat myös Johnny Cash ja Jerry Lee Lewis ja näiden neljän kaveruksen jamit saatiin tallennettua. Elvis oli tuolloin jo saanut muutaman listaykkäsen RCA:lla ja kun paikalle sattui (Phillipsin vihjeestä) lehtikuvaaja, saatiin aikaan otsikko ”Million Dollar Quartet”.
Sun Records jatkoi Union Avenuella vuoteen 1959 asti, jolloin studio kävi liian pieneksi ja Phillips muutti viereiseen kortteliin ja Union Avenuen tiloissa toimintaa jatkoi putkiliike. Vuonna 1987 kiinteistöä entisöitiin alkuperaiseen Sun Studio -kuntoon ja se on siitä lähtien toiminut sekä turistinähtävyytenä, että studiona, jossa ovat äänittäneen mm U2, Jussi Raittinen ja Chris Isaak.
Rakennuksen alakerrassa toimii nykyisin Sun Studio Cafe ja Sun Studio ja sen yläkerrassa pieni näyttely studion historiasta. Kaiken kaikkiaan käymisen arvoinen paikka, jos rock’n’rollin historia kiinnostaa.
Ylläolevissa kuvissa näkyy studion lattiaan ruksilla merkittynä paikat, joissa Elvis, Bill ja Scotty seisoivat ”That’s All Right” -sessiossa. Mustavalkoisessa valokuvassa DJ Dewey Phillips (ei sukua Sam Philliosille). Sininen Ludvig-rumpusetti jäi vuonna 1987 U2-bändin rumpalilta ja on siitä lähtien toiminut studion rumpusettinä. Johnny Cash oli alunperin ammatiltaan kodinkonemyyjä ja Marion Keiskerin työhuoneen TV on tiettävästi ainoa kodinkone, jonka Cash sai lyhyeksi jääneellä myyjän urallaan myytyä 🙂
Sun studion jälkeen kurvasimme vielä Elviksen patsaalle Beale Streetille. Kameraan tallentui myös outo valoilmiö… Beale Street oli jouluaattona päiväsaikaan hyvin hiljainen. Kävimme ainoassa auki olevassa ravintolassa syömässä, ravintolan nimeä ei kannata mainita 🙂
Joulupäivänä vuorossa perusteellisempi tutustuminen Beale Streetiin.