Lähdimme aamulla ajelemaan noin 320 km siirtymää Dallasista Austiniin. Lämpömittari nousi kivasti auringon alkaessa paistaa täydeltä terältä ja kun saavuimme Austiniin, oli mittarissa jo +31°C. Ekaa kertaa emme saaneet huonetta heti, joten jätimme matkalaukut säilytykseen ja lähdimme etsimään lounaspaikkaa.
Red River Streetiltä löysimme lupaavalta vaikuttavan pienen meksikolaisen ravintolan ja nautimme maukkaan lounaan. Hotellista ei vielä kuulunut tekstiviestiä, joten lähdimme kävelylle kohti 6th Streetiä.
6th Street on Austinin versio Nashvillen Broadwaysta, vähän pienemmässä mittakaavassa. Päiväsaikaan kadulla oli hiljaista, mutta löysimme iltaa ajatellen pari lupaavaa ”saluunaa”. Kävelylenkkimme jatkui downtownissa ja koukkasimme viinakaupasta kuoharipullon uuden vuoden aatoksi ja käännyimme kohti hotellia.
Sähköpostissa odotti mukava viesti: Atlantaan unohtamamme passit, rahat ja maksukortit olivat FedExin kyydissä ja perillä Atlantassa seuraavana aamuna 🙂 Hotellihuoneen ikkunasta näkyi Teksasin osavaltion hallintorakennus Texas Capital ja Austinin jenkkifudisjoukkueen Texas Longhornsin kotistadion. Huomattavasti parempi maisema kuin Dallasissa, jossa ikkunasta näkyi parkkitalon seinä ja kodittomien kokoontumispaikka.
Pienten päikkäreiden ja suihkussakäyntien jälkeen lähdimme kohti 6th Streetiä. Austin tituleeraa itseään livemusan pääkaupungiksi ”The Live Music Capital of the World” ja pelkästään tällä yhdellä kadulla olikin toistakymmentä bändiä äänessä. Toki livemusaa on tarjolla ympäri kaupunkia ja titteli saattaa pitää paikkansa, mutta yhdessä kadussa oli tarpeeksi meille yhdelle illalle. Pieni iltapala ja takaisin hotellille, joka oli vain muutaman korttelin päässä 6th Streetistä.
Seuraava aamu koitti edelleen aurinkoisena, mutta nyt mittarin lukema alkoi onneksi kakkosella. FedEx toimitti paketin, mutta valitettavasti noin 800$ oli päätynyt jonkun muun taskuun ja Forexin kuori oli tyhjä. Pääasia toki että saimme passit ja maksukortit takaisin . Hotelli selvittelee rahojen kohtaloa, mutta tuskin näemme niitä enää… Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta vetäisimme aamupäivällä reilun kahden tunnin kävelylenkin ”tois puol jokkee”, eli Colorado Riverin yli kaupungin eteläosaan. Colorado-joki alkaa pohjoisesta Wyomingin osavaltiosta ja virtaa yli 2300 km mm täyttäen Hooverin padon muodostaman Mead-tekojärven, josta Kalifornialaiset saavat juomavetensä, laskien Meksikon rannikolla Kalifornianlahteen.
Joen etelärannalla oli iso puistoalue, jossa valmisteltiin Austinin kaupungin järjestämää jokavuotista uuden vuoden juhlaa, tietenkin puistokonsertin muodossa. Puistossa, joen rannalla seisoi myös legendaarisen blueskitaristin Stevie Ray Vaughanin patsas.
Nälkä pääsi yllättämään, joten palasimme sillan yli downtowniin ja näimme ravintolan edessä ruokalistalla mielenkiintoisen annoksen: Grass feed Texas Wagyu Stake Strips, joten ovenkahvaa kiskomaan. Harmittavasti ravintola olikin ”closed for holidays”. Annos jäi kuitenkin kummittelemaan ja kun se tuli vastaan toisenkin ravintolan listalla (ja ravintola oli jopa auki), marssimme sisään. Ruokalistaa pöydässä tutkiessamme huomasimme, että kyseinen Well-ravintola olikin vähän erikoisempi. Tuota liha-annosta lukuunottamatta lähes kaikki muut ruuat olivat joko vegaanisia, tai vähintäänkin kasvisruokaa. Ruokalistan teksti: We are proud to offer a menu that is completely free of: Gluten • Dairy • Seed Oils • Soy • Refined Sugar • GMOs tarkoitti mm. sitä, että ruokajuomaksi ei ollut tarjolla kokista, vaan esim. nokkos-smoothieta tai matchaa. Aloimme epäillä annoksen lihapitoisuutta, mutta tilasimme sen silti. Lisukkeena oli perunan sijasta panisse-tikkuja, jotka ovat kikhernejauhosta tehtyjä, friteerattuja patukoita.
Annos oli ihan ehtaa lihaa ja panissekin hyvää: heittämällä ykköseksi reissun tähänastisista safkoista!
Kupu ravittuna jatkoimme reippaasti vieläkin jalkaisin takaisin hotellille, jossa aloimme valmistautua uuden vuoden vastaanottoon ottamalla pienet siestat 🙂
Alkuillasta 6th Street oli vielä melko hiljainen, mutta poliisit alkoivat jo sulkea katua autoliikenteeltä. Hyppäsimme baarista toiseen, kunnes löytyi sopivan väljä paikka ja miellyttävää musiikkia. Wild Greg’s Saloon:issa oli lauteilla puolikuuluisa Chuck Shaw bändeineen. Kivana yksityiskohtana baaritiskillä sai valita istuimeksi myös keinun ja jos ei siinä vauhdit riittäneet, voi kokeilla mekaanisella härällä tai kikkelilillä ratsastamista…
Alkuperäisessä suunnitelmassa oli lähteä kaupungin järjestämään puistokonserttiin katsomaan keskiyön ilotulitusta, mutta kun tulimme saluunasta ulos kadulle ja näimme valtavan ihmismäärän, ei väkijoukkoon pakkautuminen enää tuntunutkaan houkuttelevalta, vaan nappasimme pizzaslaissit kainaloon ja palasimme hotellille.
Aamulla näimme uutisissa mitä New Orleansissa oli tapahtunut ja jotain samanlaista ehkä pelkäsimme myös puistokonsertissa tapahtuvaksi ja siksi ilotulituksen missaaminen ei harmittanut.
Ylihuomenna olisi tarkoitus olla New Orleansissa, mutta Bourbon Streetin tunnelmat voivat olla vähemmän juhlavat. Päiväkävelyllä Austinissa yritimme päästä katsomaan Texas State Capitolia vähän lähempää, mutta puisto oli ”closed for holidays”. Ehkä holiday season ei ole paras aika turisteluun 🙂
Jatkoimme Capitolilta Congress Streetiä etelään ja löysimme Angelina Eberlyn patsaan. Mrs Eberlyä tituleerataan ”Austinin pelastajana”, sillä 1842, kun Teksas oli vielä itsenäinen valtio ja Austin sen pääkaupunki, päätti presidentti Sam Houston, että Houston olisi parempi pääkaupunki. Presidentti määräsi Texas Rangerit Austiniin takavarikoimaan kongressin arkiston ja siirtämään sen nimikkokaupunkiinsa. Asiakirjojen varastaminen yön pimeydessä ei kuitenkaan jäänyt ärhäkältä majatalonpitäjä Angelinalta huomaamatta ja hän ryntäsi Congress ja 6th katujen kulmassa olevalle kaupungin kanuunalle ja laukaisi sen, herättäen kaupungin asukkaat. Näin asiakirjavarkaus saatiin estettyä ja Austin säilyi pääkaupunkina, olleen edelleenkin osavaltion pääkaupunki.
Jatkoimme Congress Streetiä edelleen etelään historiallisten korttelien läpi ja käännyimme 2nd Streetille etsimään Willie Nelsonin patsasta. Ja siellähän Willie seisoi Trigger kainalossaan.
Päivä oli sen verran lämmin, että ostimme vuoden ensimmäiset jäätelöt ja palasimme hotellille katsomaan uutisia New Orleansista. Bourbon Street on ainakin tänään ja huomenna suljettu ja Sugar Bowlin loppuottelu Superdomella siirretty päivällä eteenpäin terroriteon takia. Saa nähdä mikä on Bourbon Streetin tilanne loppuviikosta, mutta huomenna lähdemme kuitenkin Houstonin ja Lake Charlesin kautta kohti New Orleansia.