Kartanokierroksen jälkeen bussimme kaartoi varsinaiselle museoalueelle ja Sheila johdatti ryhmämme ensimmäiseksi Presley Motors -osastolle, eli katsomaan osaa Elviksen autoista. Ensimmäisenä näimme valkoisen 1965 Cadillac Eldoradon, jonka Elvis osti käytettynä. Tai siis se oli alunperin valkoinen, mutta Elvis hieroi konepeltiin viinirypäleitä ja pyysi maalaamaan auton sen väriseksi. Pinkin 1955 Cadillac Fleetwoodin Elvis osti äidilleen ja alunperin Frank Sinatran tilaaman 1971 Stutz Blackhawkin Elvis lirkutteli autokauppiaalta itselleen, kun Frank oli Vegasissa. 1973 Stuzilla Elvis ajoi viimeisen kerran Gracelandin portista kuolinpäivänään. Muita autoja mm. Priscillalle lahjaksi ostettu 280 SL Roadster Mersu, pari Mersun 600-sarjan limoa, Sam Phillipsin 1962 avo-Cadillac, musta (1960 Silver Cloud) ja valkoinen (1966 Silver Cloud) Rolls Royce, kolme Lincolnia (1957 Continental, 1962 Continental ja 1975 Mark 4) jne. Muutama moottoripyöräkin löytyi. Oli Hondaa ja Harrikkaa.
Autoista siirryimme seuraavaan halliin, jossa esiteltiin Elviksen uraa alkaen Sun Studion ajoista. Kuvissa Sun Studion nauhuri ja mikseri, Dewey Phillipsille WHBQ-radioasemalle viety ”That’s all right” -asetaattilevy ja ”That’s All Right”-sinkku (toinen prässätty yksilö).
Näyttely jatkui kronologisessa järjestyksessä. Esillä oli mm. RCA-vuosien kultasinkkuja. Ennen vuotta 1958 levy-yhtiöt jakoivat itse kultalevyjä. Kultalevyn myyntiraja oli miljoona kappaletta, mutta oikeat määrät olivat vain levy-yhtiön tiedossa. Vuonna 1958 kultalevyjä alkoi myöntämään RIAA (Recording Industry Association of America) ja myyntimäärät laskettiin yleensä artistille maksettujen royaltyjen perusteella. Yhdellä seinällä oli Elviksen elinaikanaan saamat albumien kultalevyt ja vastapäisellä seinällä kuoleman jälkeiset kulta-, platina ja timanttilevyt. Näytille oli laitettu myös Elviksen armeijauran asuja.
Seuraavaksi esiteltiin Elviksen leffauraa, ’68 Comebackia ja Las Vegasin vuosia. Näytillä oli laitteistoa, soittimia ja esiintymisasuja. Vegas-kauden jumpsuiteihin Elvikseltä upposi satojatuhansia, sen lisäksi kuittien perusteella Vegasin korukauppiaat rikastuivat Elviksen törsätessä myös koruihin satojatuhansia. Toki myös keikkamäärät (pelkästään Vegasissa yli 630 keikkaa) ja esiintymispalkkiot olivat huikeat. Vuonna 1976 Elvis teki 122 keikkaa 74 kaupungissa ja vuoden 1977 ensimmäisellä puoliskolla 54 keikkaa 49 kaupungissa. Viimeisessä kuvassa (pyöreät peilit) on Elviksen viimeinen esiintymisasu vuodelta 1977, jota Elvis piti viimeisellä keikallaan Indianapolisissa 26.6.1977, siinä vyö on jo vähän pidempi.
Jossain kohtaa kävimme syömässä Vernon’s Smokehouse -ravintolassa. Ribsit olivat hyviä, brisketti, kana ja pulled pork ei niinkään. Ruokailun jälkeen kiersimme parit myymälät ja kierroksen päätteeksi kävimme vielä tutustumassa Elviksen vuonna 1975 ostamaan ” Lisa Marie”:ksi nimettyyn Convair 880 lentokoneeseen. Kone oli Delta-yhtiön vanha ja Elvis maksoi siitä 250.000$. Elvis käytti koneen muutostöihin yli 800.000$ ja koneeseen rakennettiin olohuone, neukkari, makuuhuone, pari kylpyhuonetta (joissa 24-karaatin kullatut altaat ja hanat), parturi ja satelliittipuhelin. Turvavöiden soljet oli tietenkin myös kullattu… Elvis hankki ”Lisa Marien” lisäksi myös neljä muuta lentokonetta., joiden sivuvakainta koristi Elviksen ja Priscillan yhdessä suunnittelema TCB-logo.
Noin viiden tunnin kiertämisen jälkeen sekä kännykän akku että jalat huusivat hoosiannaa ja hinasimme itsemme bussiin ja takaisin hotelliin. Illalla kävimme vielä katsomassa kartanon portin, joka on päiväsaikaan auki, otimme pakollisen pönötyskuvan ja kävimme syömässä hotellin ravintolassa, joka oli nimetty Elviksen isoäidin mukaan Delta’s Kitcheniksi.
Seuraavana aamuna lähdimme aamupalan jälkeen kohti Dallasia.