New Orleansin jälkeen matkasuunnitelmaan ei ollut kirjattu mitään muuta, kuin että Miamissa pitäisi olla paluulennon takia 23.1. Kartturin vilustuttua turistibusseillessamme, vedettiin loppua reittisuunnitelmaa viivoittimella suoremmaksi ja tökkäsimme sormen karttaan seuraavan pysähtymisen kohdalle: Fort Walton Beach.
Kun siirryimme Louisianasta Missisipin osavaltioon, alkoi sataa ja sade jatkui ohittaessamme mm. Biloxin ja Pascagoulan aina Alabaman rajalle asti. ”Sweet Home Alabamalla” on suunnilleen samanmittainen kaista Meksikonlahden rantaviivaa, kuin Missisipillä, joten kun sujahdimme tunneliin Mobilen kohdalla, ehdimme ulos tullessamme nähdä vilaukselta suuren sotalaiva USS Alabaman ja kohta olimmekin jo Floridassa. Sunshine State oli nimensä veroinen ja aurinko tuli esiin pilvien lomasta.
Kurvasimme vielä scenic routen Pensacolan rannikkokaupungin kautta kartturin yskiessä keuhkonpalasia. Pensacola on ollut aikoinaan niin Muscogean-intiaanien, Espanjan (v. 1559), Ranskan, Iso Britannian kuin Konfederaation hallitsema, kunnes se vihdoin liitettiin osaksi Floridaa ja Yhdysvaltoja 1856. Kaupunki on tunnettu pitkistä silloistaan sekä valkohiekkaisesta rannastaan, jonka näimme vilaukselta.
Ennen hotelliin kirjautumista kävimme vielä kaupasta hakemassa flunssalääkettä ja potilas pääsi petiin peiton alle jo klo 15 aikaan.
Huomenna maanantaina olisi tarkoitus posottaa Tallahasseen läpi Lynyrd Skynyrdin kotikaupunkiin Jacksonvilleen, jossa reissun viimeinen hotelliyö. Alkaakin jo nämä pölyiset hotellihuoneiden kokolattiamatot verottamaan astmapiippua 🙂
Jos Jacksonvillestä ei löydy mitään kotiin kirjoitettavaa, blogin yhteenveto kirjoitetaan ensi viikolla airbnb-kämpässä Deerfield Beachillä, lähellä Fort Lauderdalea.
Tosi kivaa ja kiinnostaa on ollut lukea näitä! 😍 Pikaista paranemista flussalaideööe, sieltä saa kuulemani mukaan hyvät flunssalääkkeet ilman reseptiä! 😄